Ohjauksen maisteriopiskelija: Parasta on se, kun tuntee ja huomaa kehittyvänsä ja oppivansa

Lue Michael Panula-Onton haastattelu.

Opiskelija istuu ja katsoo kameraan
Laura Malmivaara

Kuka olet ja miten päädyit opiskelemaan Taideyliopistoon?

Olen Michael Panula-Ontto, ohjauksen ensimmäisen vuoden maisteriopiskelija. Päädyin taidealalle, koska inspiroiduin vahvasti näkemistäni elokuvista. Minua innosti se, miten elokuva pystyy välittämään tarinoita, tunteita, maailmoja ja sanomaa. Sain ensikosketuksen Teatterikorkeakouluun, kun hain vuonna 2010 näyttelijälinjalle. En kuitenkaan päässyt toista vaihetta pidemmälle, mutta tutustuin silloin Teatterikorkeakoulun muiden ohjelmien tarjontaan. Tammikuussa 2016 suorittaessani lukiota loppuun (lukio jäi hetkeksi kesken ja kävin armeijan välissä) ajatus Teakista tuli uudestaan mieleen, sillä hakuaika oli silloin ajankohtainen. Tutustuin uudestaan tarjontaan, mutta sillä kertaa ohjauksen koulutusohjelma vangitsi kiinnostukseni.

Millainen oli pääsykokeesi?

Pääsykoe oli nelivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa hakijat saivat luettavakseen William Shakespearen Hamletin ja Franz Kafkan Muodonmuutoksen. Kirjoitimme näistä analyysejä. Toisessa vaiheessa oli aihelähtöinen tehtävä. Hakijoille annettiin kuolinilmoitus, josta jokaisen piti kanssahakijoiden avustuksella tehdä kolmen minuutin esitys. Seurasimme toistemme versioita ja muistan olleeni viimeinen vuorossa. Tämän jälkeen teimme esityksen Hamletista valitusta katkelmasta. Esiintyjiksemme olimme saaneet pari koulun näyttelijäopiskelijaa. Saimme käyttää myös valo- ja äänitekniikkaa sekä rekvisiittaa. Tuotokset esitettiin raadille yksitellen, mutta tällä kertaa emme nähneet toistemme esityksiä. Kolmannessa vaiheessa testattiin fyysistä kuntoa, koordinaatiokykyä, rytmitajua sekä laulutaitoa ja äänenkäyttöä. Lisäksi oli haastattelu, ryhmätyöskentelyä ja ohjausharjoitus (kohtaus Muodonmuutoksesta). Neljännessä vaiheessa teimme soolotyön sekä 30 minuutin ohjauksen Hiroshima, rakastettuni -teoksesta otetusta katkelmasta. Saimme ohjattavaksemme kaksi ammattinäyttelijää. Mukana oli myös ammattimuusikko, ja rekvisiitta ja lavasteet olivat myös käytössämme.

Sen jälkeen oli noin kaksi viikkoa odotusaikaa valintatuloksiin. Se oli ihan hirveää odottaa. Kun sain selville, että tulin valituksi, tiesin, että elämäni tulee muuttumaan.

Miten valmistauduit pääsykokeeseen?

Luin ensinnäkin saadut tehtävät huolellisesti, mutta samalla psyykkasin itseni antamaan kaikkeni, jotta minua ei kaduttaisi, vaikka lopputulos olisi mitä tahansa.

Millaisena koit ennakkotehtävät?

Oikein inspiroivina ja mukaansatempaavina!

Millaista opiskelu on ollut?

Kandivaihe oli hyvin haastava ja intensiivinen. Rakenne on tiivis ja opittavaa on valtavasti. Kandin kolmen vuoden lukujärjestys on myös aika lailla täysin etukäteen suunniteltu. Koulupäivät ovat kokopäiväisiä (9-17) ja päälle tulee vielä kotitehtävät, teatteriesitykset ja muut kurssit. Aivot ja mielenterveys joutuvat koetukselle. Nyt maisterivaiheessa on ihan eri meininki, minulla on enemmän ”me-timea” sekä vapautta luoda omannäköiseni lukujärjestys kurssisisältöineen. Tämä on ollut mainiota, sillä se mahdollistaa omassa opiskelussa vanhoihin asioihin syventymisen ja uusiin asioihin tutustumisen aivan eri tavalla.

Mitkä ovat mieleenpainuvimpia kursseja tai projekteja opintojesi aikana?

Niitä on useita, mutta mainitsen muutaman. Toisena opiskeluvuotena teimme Taideyliopiston muiden opiskelijoiden kanssa musikaaliprojektin (Talvimusikaali Ihmemaa). Siinä sain ensimmäistä kertaa tutustua konkreettisesti esittävän taiteen monimuotoisuuteen ja taiteidenväliseen voimaan. Työryhmässä oli mukana väkeä esimerkiksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta ja Aalto-yliopistosta. Kursseista Ritualistisen teatterin kurssi on ollut yksi mieleenpainuvimmista. Siinä lähestyttiin mielestäni teatteria, taiteilijuutta ja taidetta avartavalla tavalla. Toinen on Ikebanan kurssi. Siinä mielestäni oli oikein kiinnostavasti kuvailtu muun muassa ohjaajantaiteen luonnetta. Kolmas on Johdatus koreografiaan -kurssi. Löysin kyseisen taiteenlajin pedagogiikasta paljon mielenkiintoisia yhtymäkohtia omaan teatterin tekemiseen.

Mikä on opiskelussa parasta?

Se, kun tuntee ja huomaa kehittyvänsä ja oppivansa ja myös ymmärtää miten oppii uusia asioita.

Mikä on ollut opiskelussa haastavinta?

Löytää tasapaino oman oppimisen ja jaksamisen kanssa. Olla sellaisessa jatkuvassa muuttumisen ja uuteen muotoutumisen tilassa ei ole helppoa, mutta sitä tämä koulutus vaatii ja sitä olen täältä tullut hakemaan.

Minkä vinkin antaisit tuleville hakijoille?

Mieti, oletko valmis antautumaan opintoihin koko olemuksellasi ja ymmärtämään ja löytämään ohjaajantaiteen salat.

Opiskelijaksi Taideyliopistoon?

Kuvaaja: Laura Malmivaara